Ei kaksi koiraa ole samanlaisia.

Vietin viikonlopun viiden koiran kanssa yhdessä yhdessä kodissa – vanhempieni kultainen ja Springer, isoisäni sekä setän kaksi cairnia ja Mutt. Sen lisäksi, että älä muista kissasta, aina upeaa urheilua.

Viisi koiraa yhdessä kodissa on melko tyypillistä perheelleni, mutta minulle on myös kaoottinen, että haluaisin, että monet omat koirat. Ihailen niitä teistä, jotka tekevät sen (ymmärrät kuka olet… Cindy, Lora, Marie…).

Tällä nimellä “pakkaus” jokaisella koiralla on omat omituiset. Springer pitää kaikesta huomion, suuren tai huonon huomion. Hän heiluttaa häntä, jos häntä pilaantuu.

Kultainen haluaa olla jatkuvasti jonkun puolella – hän heittää toisinaan jähmettyä tantrumeja, jos hänet erotetaan.

Yksi cairn on nopeasti hajamielinen. Häntä ei voida pysäyttää, jos hän päättää haukkua ilman näkyvää syytä. Toinen Cairn pitää omistajansa koko ajan, ei koskaan vaeltaisi myöskään kauas, paitsi ehkä kissa!

Ja sitten siellä on Mutt, pakenevan drool ja pakkomielle hänen valitsemansa lelunsa, äskettäisimmän kumirenkaan.

Koiraryhmän käsitteleminen vie paljon. Kaikki saattaa muuttua sekoitukseksi, vaikka meillä ei ollut mitään. Vaikuttaa kuitenkin siltä, ​​että aina kun Cairns oli viimeisenä hiljainen, yksi isommista koirista aloittaisi haukkumalla naapuria. Tai jos Mutt ei kasvanut jonkun housuilla tai pukki vettä, Springer vingui päästäkseen ulkopuolelle selatakseen moolia tai kultainen prangoi varastetulla pyyhkeellä tai kenkällä.

Niiden epätavallisten hetkien aikana, jolloin kaikki viisi koiraa lepäävät, kissa liukastui tutkimaan tai tarkoituksella kiusata tai jopa lepata nukkuva koiraa kasvoihin.

Siellä oli harvoin tylsä ​​hetki! Käsittelimme kuitenkin “pakkausta” asettamalla sääntöjä mahdollisten lisäksi. Ei keuhkoa ruokakulhoissa tai ovessa. Suuret positiiviset vahvistuskaupat, kävelee sekä tietysti peliaikaa.

Kuinka käsittelet “pakkausta?”

(Setäni otti kuvan äidistäni samoin kuin minä koirien kanssa. Huomaa Drool, joka peittää ässä nenän!)